Sähköinen oppiminen

Johdanto

Ympärillämme olevat yhteiskunnat ovat nopeassa murroksessa. Digitaaliset ratkaisut ja teknologia ovat vahvasti läsnä, ja verkostojen merkitys kasvaa. COVID-19-pandemia kiihdytti yhteiskunnallista muutosta erityisesti digitalisaation ja teknologian osalta.

Muutokset ovat vahvasti läsnä myös työelämässä, mikä pakottaa meidät miettimään koulutustamme ja sen rakenteita uudelleen. Koulutussektorin on kyettävä vastaamaan muutoksiin ja tulevaisuuden uusiin vaatimuksiin.

Keskeiset kysymykset ovat:

Millaisia uusia taitoja työelämässä tarvitaan?

Miten koulutus voi vastata tehokkaasti työelämän tarpeisiin? Millaisia rakenteellisia muutoksia tarvitaan?

Miten yhteistyötä ympäröivän yhteiskunnan ja yhteisöjen kanssa voidaan vahvistaa?

On tärkeää, että opiskelijat hankkivat työelämäkokemusta jo opintojensa aikana, koska se tukee valmiuksia siirtyä työelämään valmistumisen jälkeen. Luokkahuoneessa opiskelu ei ole tähän paras tai ainakaan ainoa ratkaisu. Palveluoppimisen käsite ja sähköinen palveluoppiminen ovat hyviä ja hyödyllisiä menetelmiä oppimisen ja ymmärryksen syventämiseen, mutta myös käytännön työelämätaitojen kartuttamiseen. Kaiken kaikkiaan oppimisessa ei ole kyse vain tietyllä hetkellä opituista tiedoista ja taidoista. Oppiminen on elinikäinen prosessi, jossa kyky soveltaa tietoa ja ajattelukyky kehittyvät.

Olennaista on oppia oppimaan ja soveltamaan opittua.

Lisäksi tiedetään, että oppiminen ei enää tapahdu vain oppilaitosten tarjoamissa rakenteissa. Virallisen oppimisen ohella korostetaan myös epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen merkitystä.

Kenelle?

Opiskelijoille, (korkea-)oppilaitoksille ja yhteisöille, mutta myös sidosryhmille.

Mitä ja miten?

Palveluoppiminen ja sähköinen palveluoppiminen ovat opetussuunnitelmiin ja kursseihin perustuvia pedagogisia lähestymistapoja, joissa opiskelijat työskentelevät aktiivisesti yhteisöissä todellisten ongelmien parissa. Se tarjoaa mahdollisuuden harjoitella ja syventää opittuja taitoja käytännössä ja monialaisessa yhteistyössä.

Miksi?

Palveluoppiminen ja sähköinen palveluoppiminen ovat loistavia mahdollisuuksia oppia tärkeitä työelämätaitoja käytännön tasolla ja syventää opittuja tietoja ja taitoja. Sähköinen palveluoppiminen on tulevaisuuteen suuntautunut lähestymistapa, jossa digitaaliset välineet ovat keskeinen osa työtä ja oppimista.

Avainsanat

reaalimaailman ongelmat
digitaaliset menetelmät
tekemällä oppiminen
oppimisen reflektointi
aktiivinen osallistuminen
yhteisöllinen toiminta
monialainen yhteistyö
elinikäinen oppiminen
verkostoituminen

Sähköinen oppiminen

Palveluoppiminen ja sähköinen palveluoppiminen (eSL tai vSL) ovat pedagogisia lähestymistapoja, joissa opiskelijat työskentelevät aktiivisesti monialaisissa verkostoissa todellisten ongelmien parissa. Vaikka oppiminen tapahtuu luokkahuoneen seinien ulkopuolella, se liittyy vahvasti opetussuunnitelmaan. (Practical guide on e-Service-Learning in response to COVID-19, 2020.) Palveluoppiminen ja sähköinen palveluoppiminen syventävät opittua käytännön tasolla, mikä on ratkaisevan tärkeää monilla aloilla, kuten luovilla aloilla. Keskeistä oppimisessa on kyky työskennellä aktiivisesti todellisen elämän haasteiden ja mahdollisuuksien parissa. Palveluoppiminen ja sähköinen palveluoppiminen ovat lähestymistapoja, jotka hämärtävät perinteisen koulutuksen rajoja ja joissa osaaminen ja oppiminen tunnustetaan uudella tavalla. (Käytännön opas sähköisestä palveluoppimisesta vastauksena COVID-19:een, 2020.)

Se, mikä erottaa sähköisen palveluoppimisen perinteisestä palveluoppimisesta, on digitaalisten menetelmien, välineiden ja ympäristöjen voimakas hyödyntäminen. Sähköisessä palveluoppimisessa toiminta tapahtuu joko osittain tai kokonaan digitaalisissa ympäristöissä. Digitaaliset välineet mahdollistavat siis esimerkiksi toiminnan ilman maantieteellisiä rajoituksia (Waldner, McGorry & Widener 2012). Voidaan sanoa, että sähköinen palveluoppiminen on kehittynyt osana laajempaa yhteiskunnallista kehitystä, jonka aikana digitaalisten menetelmien, alustojen ja teknologian merkitys on alkanut korostua. Muutosta vauhditti entisestään COVID 19 -pandemia, jonka aikana digitaalisten menetelmien käyttö lisääntyi entisestään. Kaiken kaikkiaan tiedetään, että digitaalisten menetelmien ja alustojen käyttö työelämässä on yhä tärkeämpi osa työelämätaitoja.

Sähköinen oppiminen on loistava tilaisuus oppia tekemällä, saada tukea ja työelämälähtöistä kokemusta. Siksi on hyvä kiinnittää huomiota toteutuksen suunnitteluun. On tärkeää varmistaa, että opiskelija saa esimerkiksi riittävästi tukea ja kokee olevansa osa tiimiä, vaikka työskentelee etänä. Oppimiskokemuksen parantamiseksi sähköiseen palveluoppimiseen kuuluu myös ohjaus ja reflektointi (Practical guide on e-Service-Learning in response to COVID-19, 2020). Lisäksi Michael J. Figuccion (2020) mukaan “e-palveluoppimisessa opiskelijat ovat säännöllisesti yhteydessä ohjaajaan, vertaisiinsa ja yhteisölliseen kumppaniinsa”. Sähköinen palveluoppiminen on parhaimmillaan sekä ohjattua että tuettua toimintaa, mutta se tarjoaa opiskelijoille myös mahdollisuuden verkostoitua.

Mahdolliset esteet, jotka on voitettava

Kuten aiemmin mainittiin, ympäröivät yhteiskunnat ja yhteisöt ovat yhä verkottuneempia. Sähköisen oppimisen käsite mahdollistaa siltojen rakentamisen eri toimialojen välille. Monialaisissa verkostoissa toimiminen edellyttää kuitenkin yhteistyötaitoja ja kykyä tarkastella asioita uusista ja erilaisista näkökulmista. Lisäksi eri toimialoilta ja taustoilta tulevien toimijoiden on kyettävä löytämään ja käyttämään yhteistä ammattikieltä. Erilaisia toimintamalleja ja tarpeita yhteensovitettaessa voi syntyä jopa ristiriitoja. Keskeistä on kyky löytää toimivia ratkaisuja sovittamalla yhteen erilaisia tapoja ja ajatuksia. Toisaalta monialaisessa yhteistyössä on oltava mahdollisuus haastaa ja lupa kysyä, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla.

Tyhmä kysymys on kysymys, jota ei kysytä.

Key considerations

What issues or challenges come up? How are they solved? What can be learned from conflict situations or challenges? How can newly learned and new information be disseminated?

At best, difficult situations open a new way of thinking for the entire group of actors and are great places for learning. Thus, the questions that arise benefit all parties involved. Service learning and e-service learning can be, at their best, a learning process for the entire group of actors, which helps structure own activities.

Aspects related to structures, financial and even legislation can sometimes cause challenges in the implementation of e-service learning. If the use of platforms and softwares is heavily regulated in the industry, building cooperation can sometimes require a special effort. For example, in the social and health sector, data protection and information security are more regulated. To ensure a functioning collaboration, it is necessary to ensure that there are suitable channels, platforms and software for cooperation and activities. On the other hand, it is also important to remember when planning the e-service concept that students may need support in utilizing digital methods and techniques (Waldner, McGorry & Widener 2012.)

Creative Communities Podcast Playlist 

Conclusion

It can be summarized that the successful implementation of e-service learning requires an understanding of substance and pedagogy, but also understanding of the impact of digitalization on work and learning. At their best, service learning and e-service learning are methods that strongly promote students’ civic engagement and learning. (Waldner, McGorry & Widener 2012).

Table 1 summarizes the strengths and opportunities of e-service learning, but also the challenges. The ability to turn challenges into opportunities and strengths is essential. It’s not always easy, but tackling the possible challenges is rewarding at best.

The information is based on the following references
Albanesi, C., Culcasi, I & Zunszain, P. (edit.) (2020). Practical guide on e-service learning in response to COVID-19. (other information???) In cooperation: The European Association of Service-Learning in Higher Education (EASLHE), Pacto de América Latina por la Educación con Calidad Humanam (Palech) and the European Observatory of Service-Learning in Higher Education and the National Distance Education University (UNED) https://www.eoslhe.eu/wp-content/uploads/2020/10/Practical-guide-on-e-Service-Learning_web.pdf
Figuccio, Michael. J. (2020) Examiting the Efficacy of E-Service-Learning. Department of Psychology, Farmingdale State College, Oyster Bay, NY, United States https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/feduc.2020.606451/full
Leora S. Waldner, Sue Y. McGorry, and Murray C. Widener (2012) E-Service-Learning: The Evolution of Service-Learning to Engage a Growing Online Student Population. Journal of Higher Education Outreach and Engagement, Volume 16, Number 2. University of Georgia. All rights reserved. ISSN 1534-6104 https://files.eric.ed.gov/fulltext/EJ975813.pdf